En kovin usein ahmi kirjaa yhdellä istumalla. Tämä kirja sai minut kuitenkin tekemään niin.
Muistan, kuinka hämmentynyt olin muutama vuosi sitten luettuani artikkelit logoterapiasta ja eksistenssianalyysistä Wiley World Handbook of Existential Therapy -kirjassa. Alfried Länglen toimittamat artikkelit kuvasivat muistaakseni vain lyhyesti Viktor Franklia ja logoterapian alkuperää, ennen kuin alkoivat esitellä jotakin, mikä ei tuntunut lainkaan tutulta kolmen eri Viktor Frankl -instituutin opintojeni jälkeen. Kuvaukset vaikuttivat jopa Franklia ja hänen opetuksiaan halventavilta ja esittivät Franklin logoterapiasta selvästi poikkeavia ajatuksia.
Olin hämmentynyt, koska jotakin, joka selvästi ei ollut logoterapiaa ja eksistenssianalyysia, esiteltiin logoterapiana ja eksistenssianalyysinä! Päätin kuitenkin olla selvittelemättä asiaa sen enempää, vaan jatkaa Franklin alkuperäisten opetusten tutkimista ja ennen kaikkea niiden soveltamista jokapäiväisessä elämässäni. Franklilaisen opetuksen ydin on elää vahvasti tarkoituksessa kiinni, ei teoretisoida.
Jälkikäteen olen iloinen, etten ryhtynyt selvittämään, mistä tässä ”toisessa logoterapiassa ja eksistenssianalyysissä” on kyse tai miten se on syntynyt, koska Alexander Batthyáni on nyt kirjoittanut juuri tästä aiheesta tämän merkittävän kirjan.
Se esittelee kiinnostavalla, perusteellisesti tutkitulla ja selkeällä tavalla mielenkiintoisen luvun logoterapian historiasta, jonka jokaisen logoterapeutin tulisi tuntea jo pelkästään siksi, että hän voi selittää potentiaalisille asiakkaille tai opiskelijoille, miksi on olemassa toinen terapiakoulukunta, joka nimestään huolimatta poikkeaa täysin Franklin logoterapiasta.
Kirjaan sisältyy informatiivinen tapaustutkimus Länglen terapiakoulukunnan terapiasta. Se osoittaa selvästi, kuinka kauas terapia voi poiketa autenttisesta logoterapiasta, kun se perustuu kestämättömään antropologiaan ja suoraan sanottuna outoihin menetelmiin ja diagnostisiin lähestymistapoihin.
Koulukuntien erot kiteytyvätkin siinä, miltä terapia näyttää käytännössä, kun teoriat kohtaavat todellisuuden. Länglen koulukunnan esimerkkitapaus kuvaa terapeutin, joka ei kunnioita asiakastaan eikä hänen vapauttaan ja vastuutaan, ei käy aitoa vuoropuhelua eikä tarjoa yksilöllisesti räätälöityä terapiakokemusta. Sen sijaan tapaustutkimuksen terapeutti näyttää hakevan autoritääristä valta-asetelmaa ja käytännössä sanelee asiakkaalle, mitä tämä kokee ja miten hänen tulisi toimia. Tämä ei olisi mahdollista klassisessa logoterapiassa, joka on näissä kaikissa suhteissa täysin päinvastaista toimintaa: terapeutti kunnioittaisi ja tukisi asiakkaan toimijuutta; he käsittelisivät ongelmia yhdessä tasavertaisina ihmisinä aidossa vuoropuhelussa, jossa kaikki vastaukset ja ratkaisut tulisivat asiakkaalta; terapeutti ei kiirehtisi diagnooseja, ei koskaan tekisi tulkintoja asiakkaan puolesta eikä koskaan antaisi toimintaohjeita, vaan olisi myötätuntoinen kanssakulkija elämän hankalissa maastoissa.
Nämä erot ovat ratkaisevia siellä, missä sillä on eniten merkitystä – käytännössä. Itse asiassa tämän kirjan pitäisi olla pakollista luettavaa kaikille terapeuteille, koska niin eksplisiittisesti kuin implisiittisesti kirjassa esiin tuleva terapeuttinen asenne luo perustan aidolle ja inhimilliselle terapeuttiselle suhteelle. Terapiasuhteen laatu on kuitenkin tunnetusti ja lukemattomien tutkimusten mukaan paras terapian tuloksellisuutta ennustava tekijä.
Lisäbonuksena Batthyányn kuvaus logoterapian perusteista – mitä ne ovat, miksi ne ovat ne mitkä ne ovat ja mitä ne merkitsevät logoterapialle käytännössä – on poikkeuksellisen selkeä ja toimii erinomaisena muistutuksena siitä, mistä logoterapiassa on pohjimmiltaan kyse. Nämä kolmekymmentä sivua yksinään tekevät kirjasta kannattavan investoinnin ja muodostavat hyvän henkisen huoneentaulun – muistutuksen siitä, mikä on todella tärkeää logoterapiassa.
Batthyáni, Alexander (2025) Broken Lineage: Viktor Frankl, Alfried Längle, and the Division of Logotherapy and Existential Analysis. The Psyche Press. Ostettavissa Amazon.comista.
Eksistenssianalyysi.fi 