Ylitarjonta luovista tuotoksista, olivat ne sitten tekstejä, äänitteitä tai kuvituksia, on tietenkin itsestäänselvyys. Työkalujen kehittyminen ja lopputulosten mutkaton jakelu varmistavat, että maailma täyttyy keskinkertaisista tuotoksista, joiden sekaan hukkuu todellisia helmiäkin — jos niitä tuotetaan keskittyneiden kaupallisten rakenteiden ulkopuolella.
Tietenkin minulla on oma lehmä ojassa, muuten en kirjoittaisi ylipäätään, enkä tätä ulostuloa. Kirjoitin uniikin tietokirjan, joka yhdistää filosofiaa, psykologiaa ja yksinkertaistettua neurotiedettä holistiseksi näkemykseksi ihmisenä olemisesta arjen haasteiden keskellä. Olen tutkinut aihepiiriä lähes 9 vuotta ja pidän palvelukustanteena julkaisemista ainoana realistisena vaihtoehtona; en usko, että yksikään kustannustoimittaja pystyisi parantamaan tekstiä, mutta olen varma, että vaatimuksia latistaa tekstiä tehtäisiin popularisoinnin nimissä, etenkin koska kirjoitin englanniksi.
Kun minulla ei ole minkäänlaista tukea kirjan markkinoimiseen, kirjan saattaminen maailmalle on tuottanut erittäin karuja tuloksia. Kirjoja ei ole käytännössä liikkunut lähipiirini ulkopuolelle kuin pari kappaletta, jos niitäkään. Tuskaista on, että näen myyntiluvut reaaliajassa.
Mietin, mitä tämä tarkoittaa sen kannalta, millaisen tiedon pariin markkinakoneistot ohjaavat meitä. Kirjani edustaa täysin erilaista lähtökohtaa kuin nykyinen valtavirta-ajattelu filosofiassa ja psykologiassa. Nojaan eksistentiaaliseen fenomenologiaan, jota ei voi opiskella uskottavasti missään, ellei tee väitöskirjaa, ja silloinkin tietenkin työ on omaa tutkimustyötä.
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vastavoimaa sille, että sekä tajunnan filosofia että psykologia ovat jatkuvasti muuttuneet materialistisemmaksi ja luonnontieteitä enemmän mukaileviksi, ei käytännössä ole, koska sen ääni ei kuulu.
Kaupalliset rakenteet siis rajaavat aktiivisesti sitä, millaiselle ajattelulle me altistumme, ja muita ääniä ei kuule kuin henkilökohtaisen paneutumisen tai tuurin ansiosta. Tietenkin myydään sitä, mikä myy, mutta samalla kun myötäillään kysyntää, tarjontaa köyhdytetään aktiivisesti enitestään.
Tilanne on omituinen, mutta samalla se selittää, miksi maailma muuttuu koko ajan mustavalkoisemmaksi. Miten voisin koskaan ajatella toisin, jos en ikinä altistu toisenlaisille ideoille? Kirjoitan Lauri Rauhalan filosofian pohjalta. Rauhalalaisittain se, että omasta situaatiostaan saa vain yksipuolista informaatiota, väistämättä köyhdyttää yksilön subjektiivista maailmankuvaa.
Se on henkistä köyhtymistä ja teemme sitä siis kulttuurisesti ja systemaattisesti kapitalistisessa yhteiskunnassa.
